Mä olen vihdoinkin pikkuhiljaa taas herännyt ja saanut itseäni niskasta kiinni.

Meillä on nyt viimeiset pari kuukautta ollut aikamoista hiljaiseloa treenien suhteen, joten päivityksetkin on joteskin jäänyt.

No, ollaan me nyt jotain tietysti tehty.

Into kävi maaliskuussa pari kertaa paimentelemassa, hyvä paimen siitä vielä tulee, kunhan saadaan hallinta vaan kuntoon. Into kun ei oo mitenkään herkkä niin pikkuisen täytyy siellä aina keskustella siitä kenen ehdoilla niitä lampaita paimennetaan. J

Hauska se silti on. Jos sille joutuu kovalla paineella jonkun asian viemään läpi, niin se ei mitenkään lukkiudu siitä vaan alkaa mielistellä ja tarjoaa esim. ihan hullun hyvää seuraamista.

Ja paimennuksesta on ollut myös se hyvä puoli, että Kaisa sai mun silmät auki ja tajusin, että meidän paikkamakuu/hallinta ongelmat on täysin musta itsestä kiinni. Mä kun olen aina ajatellut, ettei Into pysty keskittymään, mutta Kaisan sanoin Into ei halua.

Tästä sitten seurasi muutama fyysisesti rajun näköinen keskustelu sitä, että ollaanko me paikalla vai ei ja tadaa paikkamakuu ongelma on lähes ratkaistu, hallinta ongelmat ratkaistu ja me ollaan saatu tokossa kuvioihin myös rauhoittuminen, eli Into pystyy rennosti makaamaan ja seuraamaan kun muut treenaa. Mun täytyy vaan olla ihan hirveän mustavalkoinen kaiken suhteen ja se on vähän raskasta välillä, mutta koska siitä on selvästi apua, niin täytyy jatkaa.

No, kyllähän sillä vieläkin on kaikkea pientä ongelmaa, nosti esimerkiksi koipea mun housuille ennen toko treenien alkua, en muista, että kukaan toinen koira olis koskaan ikinä kussut mun housuille. Ja juu, sai siitä ihan kunnon palautteen.

Ihanaa tällainen murkku. Inton olis voinut nimetä Napoleoniksi, tuollainen rimpula jolla on kauhea halu hallita koko maailmaa.

Ja tällaisen päivityksen jälkeen on sopiva kysyä, ei kukaan haluais ottaa sitä hoitoon elokuussa kahdeksi viikoksi? ;)