Uusi vuosi tuli aloitettua rauhallisissa merkeissä. Nyt kun Into näki ekaa kertaa raketteja, halusin olla ihan vaan kotona ja seurata mitä se on niistä mieltä. Vaikka en kyllä aatellut, että se niistä kauheesti välittäis.

Iltapäivän lenkillä Into ei edes huomannut paukkumista, vaikka Kaapoa ne hiukan huolestuttikin.  Isompia raketteja vähän katseli, vähän niin kuin, kato joku heittelee jouluvaloja ilmaan.

Ainoastaan naapurin raketit aiheutti kauhean räksytys kohtauksen ja koska Into rakastaa omaa ääntään, niin siitä haukkumisesta ei meinannut millään tulla loppua. No, tänään ei sitten onneksi tullut enää mitään reaktiota paukkeisiin.

Kaapon suhtautumista jännitin vähän, kun se on tuollainen ääniherkkä. Mun yllätykseksi Kaapo otti paukkeen tosi hienosti. Lenkillä ei juurikaan välittänyt räjähdyksistä ja sisällä ei sen käytöksessä huomannut mitään erikoista. Ainoa mistä siitä huomaa, että ahdistaa, on se, ettei se viihdy pihalla. Tulee kyllä ulos, mutta hengailee lähellä ja haluaa sisälle.

Inton kanssa ollaan nyt muutamana päivänä opeteltu suuntia ja peruuttamista. Peruuttaminen on Inton mielestä ilmeisesti hauskaa tai ainakin se aiheuttaa kauhean hyppii, pomppii, haukkuu, kohtauksen ja sitten taas peruutellaan.

Mä en tiedä onko meidän pikkupojasta vihdoinkin tullut mies vai onko tuo kehittänyt jonkun pissatulehduksen tms. Tänään lenkillä nimittäin tyyppi pissasi jopa neljä kertaa. Tähän asti on hyvä jos tuo remmilenkillä pissaa edes kerran.