Käytiin eilen pitkästä aikaa aksahallilla koko porukan kanssa. Meillä on agility ollut koko joulukuun tauolla, mitä nyt Kaapon kanssa oltiin käymässä Leppälän Jukan koulutettavana Nokialla.

Hallilla oli valmiiksi joku rata valmiina, joten tehtiin siinä pientä pätkää Inton kanssa. Into malttoi hienosti odottaa lähdössä, mutta muuten tuollaisten hyppykuvioiden treenaaminen on hankalaa. Mä luulen, että Into ei oikein tajua tota siivekkeiden välistä juoksua, kun siinä ei tehdä mitään. Paljon hienompaa on pomppia siivekkeiden yli tai juosta kontaktille tms.

 Kaapolle oli tauko tehnyt tosi hyvää, se meni ihan sairaan lujaa, mutta kääntyi ja kuunteli hyvin!

Tokossa ollaan nyt treenattu:

·       ruutua, alkaa jo sujua ihan mallikkaasti. Into menee ruutuun paljon varmemmin kun mitä Kaapo, tosin ne on opetettukin siihen ihan eri tavalla.

·       noutoa, Into lähtee kapulalle innokkaasti, ottaa sen ja lähtee tuomaan, mutta unohtaa kapulan matkalle. Tosi vähän ollaan otettu ”kokonaista”  liikettä. Viimeksi treenattiin ”olkkaritreeninä” lyhyellä matkalla palautusta ja sitä, että kapula suussa pitää ja voi istua ja sen saa pudottaa käteen vasta käskystä.

·       hyppyä, ollaan treenattu nyt kaksi kertaa, mutta kun se sujui hyvin, niin koklasin mitä tapahtuu, jos pysäytän sen sinne hypyn taakse ja pieni kelpihän pysäs. Ja pakko tietysti yrittää uudestaan ja taas se pysäs ja odotti, että saan sen palkattua. Vähän mahti kakru!

Into on kyllä hauska pentu, siitä välillä oikein näkee kun pieni lamppu syttyy siellä päässä. Toisaalta helppo koulutettava, kun se miettii juttuja niin paljon, toisaalta sen tarttee itse saada keksiä kaikki, eikä sitä voi pakottaa mihinkään, kun sillä menee välittömästi herne nenään. Se on varmaan sellainen naksuttelijan unelma, mutta mä en oo tottunut kouluttamaan perusjuttuja naksuttimella. No, ehkä mä yritän parantaa tapani ja kaivan tuon naksuttimen esille vähän useammin.