Nyt se alkoi, nimittäin mörköikä, kaikkea pitää pöhistä, haukkua ja murista. Kontakti hukkuu, mitään ei kuule eikä näe. Välillä taas ihme nöyristelyä esim. valjaiden laitto ja pois ottaminen on ihan hirveää pienen kelpin rääkkäystä. Siinä pitää juosta karkuun ja esittää surkeaa.

No, toisaalta suurin osa noista ihme rähinöistä, mitä Into saa (esim. keskellä yötä), taitaa sittenkin johtua epävarmuudesta eli luultavasti menee ajan kanssa ohi.

Tänään meillä alkoi yläkoulu eli aloitettiin tokon aloluokan liikkeiden harjoittelu. Toki, ollanhan me niitä jo muutenkin hiukan treenailtu, mutta nyt joku vahtii, ettei kauheasti mokailla.

Tänään aiheina siis oli:

• paikalla makuu: meni ihan kivasti. Vaikea liike se vieläkin on, mutta nyt kun maahan meneminen on saatu tosi kivaksi jutuksi, niin se maassa pysyminenkin on helpottunut.
• liikkeestä maahan meno: sujui yllättävän hyvin. Ekaks näytin kädellä, mutta sitten otin kerran peruuttamalla ja meni ilman käsimerkkiä, niin jatketaan sitten siitä.
• luoksetulo: ei mitään ongelmaa. Otettiin niin, että ohjaaja piti kiinni. Mulla ei oo mikään kiire opettaa sitä pysymään paikallaan noin pitkää matkaa, joten tällä mennään vielä jonkun aikaa.

Näiden lisäksi treenattiin väliajalla sivulletuloa (tarjoaa jo todella hyvin itse), luoksetulon paikkaa (opetan sen tulemaan eteen) ja paikalla istumista.

Aluksi ajattelin, ettei treeneistä tule mitään kun ollaan uudessa paikassa ja uuden ryhmän kanssa, mutta Into yllätti ja keskittyi mun kanssa tekemiseen ihan täysillä. Ihana ipana!

Kaapon kanssa alkoi myös uusi tokokurssi sunnuntaina. Tehtiin onnistunut metallinouto ja saatiin muutama onnistunut ruutuun lähetyskin.

Kaapolle taitaa tehdä hyvää se, että treenaan välillä myös Inton kanssa. Pysyy vire paremmin yllä, kun se treenaamaan pääsy ei olekaan itsestäänselvyys.