Eli yritän ryhdistäytyä ja askartelin uuden blogin.

Löytyy osoitteesta: http://liidonlahja.blogspot.com/

Käytiin tuossa keskiviikkona Lempäälässä aksailemassa Inton kanssa ja löydettiin taas uusia ongelmia. Mulla on jopa video kuvattuna, mutta se on HD-video eikä mun tietokone osaa muuttaa sitä tavalliseks.

Ongelma nro 1.

Into ei osaa suorittaa kontakteja radalla. Huomasin myös, että eihän me olla sitä edes treenattu, tai on meidän rata joskus loppunut kontaktiin, mutta ei niin, että siitä olis sitten heti jatkettu eteenpäin.

Eli radalla, vaikka palkkaan totta kai kaikki kontaktit, Into vaan valuu alastulon läpi. Johtuu luultavasti mun liikkeestä, liikun varmaan eri tavalla jos tiedän, että rata loppuu, vaikka yritän jatkaa ohjausta aina yli vikan esteen.

Ongelma nro. 2

Into ei osaa suorittaa rengasta radalla.

Yksittäisenä menee hyvin, mutta jos ottaa yhdenkin esteen ennen rengasta niin juoksee alta tai hyppää sivusta.

Tämä on vähän vaikeaa mulle, koska Kaapolle ei ole oikeastaan edes opetettu rengasta. Se on vaan mennyt sen aina oikein.

No, kaikki meen ongelmat ratkeis treenaamalla. Inton kanssa ei riitä viikkotreenit, täytyis päästä useammin, mutta minkäs teet.

Lisäksi se, miten minä olen tottunut treenaamaan omia koiriani eroaa aikalailla meidän kouluttajan koulutuksesta ja vaikka siinä on paljon hyvää, niin välillä mun mielestä keskitytään liikaa asioihin jotka on itsestäänselvyyksiä ja varjellaan koiria "vaikeilta" esteiltä liian kauan.

Toisaalta ymmärrän, että treeneissä on paljon harrastajia joilla on eka koira ja heidän kanssa täytyy tehdä asioita hitaammin. Täytyisikin enemmän järjestää koulutuksia (niin TOKOssa kun aksassa) jotka olis tarkoitettu ohjaajille jotka jo osaa perusasiat, mutta joilla on nuoret koirat. Yks vaihtoehto olisi treenata kavereiden kanssa, mutta menee aikataulut niin ristiin, ettei se oikein näytä onnistuvan.

Plääh..

Loppuun vielä pika päivitys Figosta. Jalka on parantunut ihan hyvin, vähän iho on kärsinyt paketissa olosta, joten joudun sitä hoitelemaan. Muuten Figo on sitä mieltä, että ihan hyvin voisi lähteä metsälenkille ja olen ihan tyhmä kun en sitä mukaan ota.

Maanantaina oltiin ihan normaalisti lenkillä ja kuten tavallista, kelpukat siinä riehui keskenään ja yrittivät siinä saada myös Figoa innostumaan juoksemisesta.

Ja yhtäkkiä Figo alko huutaa ja piti takajalkaansa ylhäällä. Ajattelin ensin, että joku on vaan tönässyt sitä ja sen vuoksi kiljuu, mutta kun menin lähemmäs katsomaan, niin varpaat roikkui alaspäin "väärästä" kohtaa ja näkihän sen heti, että poikkihan sieltä joku on mennyt.

Lähdettiin heti kohti päivystävää elliä ja kuvattiin jalka:

Tiistaina ajoreissu Vihtiin ja leikkaukseen. Jalkaan laitettiin kierrepinna ja lasta. 8 vkoa pitäis sitten olla jalka paketissa ja sitten täytyisi vielä kuntouttaa sitä. Ja Figolla ei tietenkään ole vakuutusta...

No, Figo on ollut tosi reipas pikkupoika, eikä ole yhtään valittanut, ei edes häkissä olemista. Tänään on jo omatoimisesti hypännyt sohvalle ja omasta mielestään olis hyvin voinut jäädä päiväksi isojen poikien kanssa samaan tilaan. :)

Loman jälkeen on hyvä aloittaa rauhallisesti, joten ollaan nyt sitten treenattu melkein joka päivä jotain. :)

Maanantaina oli siis Inton eka ryhmäagility. Ennen treenejä käytiin kuitenkin näyttämässä sitä silmää lääkärille ja totesimme, että jotain häikkää siinä on mutta ei reikää tms. näkyvää vikaa. Tuomioksi tuli Oftan Dexa Chlora- salvaa kolme kertaa päivässä.

Aksaan siis, tehtiin aluksi keppejä kujassa ja kontakteja. Lähinnä kouluttaja halusi nähdä miten olen niitä opettanut ja missä vaiheessa ne on. Kujaan saatiin vinkiksi aloittaa heti myös vinoja lähestymisiä. Muuten ei mitään kauheasti korjattavaa ollut, Into meni oikeastaan todella hyvin ja lähti myös niistä vinoista kulmista hyvin. Ja keskittyi hienosti ottaen huomioon, että muut  treenasi samaan aikaan omia juttujaan.

Kontakteista sen verran, että Into tarjoaa kyllä hyvin, mutta ohjaajan ongelma on  liikkeellä vapauttaminen. Tästä se Jänesniemikin sanoi. Eli vaikka en mielestäni vapautakaan liikkeellä niin aina siihen tulee joku pään nyökäytys tms. Miten voikin olla näin vaikeaa olla liikkumatta silloin kun sitä tarvittaisiin..

Tehtiin siinä sitten vielä vähän rataa ja ekaa kertaa treenattiin jarruttamista ja lyhyttä hyppyä. Ja tosi nätisti se lähtee jarrutuksiin mukaan ilman, että vauhti hidastuu. Kaapolla pitää pitää kiinni koko hypyn ajan tai se vaan jarruttaa ja roiskasee sitten pitkälle, mutta Inton pystyi jarruttamaan ja lähettämään hypylle ja se teki nätin pienen hypyn ja lyhyen kaarroksen. Toivottavasti jatkuu myös tälläisenä.

Kouluttajan loppukommentit oli Intosta, että näyttää tosi pieneltä, mutta hyväpäiseltä kelpieltä.

Torstaina oltiin kokeilemassa Inton kanssa viehejuoksua. On pitänyt koko kesä käydä kokeilemassa miten se lähtee vieheen perään, mutta aina juoksutreenit on ollut sellaisena päivänä ettei mulle ole sopinut. No, nyt päästiin.

Eka vein Inton vaan katselemaan kun muut koirat juoksee, halusin nähdä kiinnostuuko se vieheestä lainkaan ja kyllähän se kiinnostu ja katseli nimenomaan viehettä eikä niitä juoksevia koiria.

Sitten tuli Intskan vuoro ja hienostihan se meni! Eikä ollut edes mitenkään hidas, näytti okein vinttikoiramaiselta siellä juostessaan. Ja sahamieskin sanoi, että se oli hyvä juoksu. Nyt mä uskallan viedä sen lokakuussa pidettäviin kiihdytyskisoihin.

Intosta tulee ehkä vinttari jos mä en muuhun sitä saa koulutettua :)

Eilen oli sitten toko treenien vuoro.

Ekaks oli Kaapon treenit, aiheena tänään ruutu ja kaukot.

Ruutu on ollut Kaapolle jotenkin vaikea hahmottaa, joten aloitettiin sellaisella hengailulla josta lähetin sen ruutuun. Kaapo yllätyksekseni haki ruudun hyvin, sitten otettiin enempi matkaa ja enemmän kisaomaisesti eli normi sivulta lähetys, mutta taas olin itse rento ja höpöttelin Kaapolle ennen lähetystä ja se meni sinne ruutuun! Muutama tälläinen toisto ja kaikki onnistu.

Kaapostahan tulee vielä oiva tokokoira!

Sitten otettiuin Ruudun loppua kerran niin, että käskin sen sieltä sivulle (tehtiin käännös oikeaan) ja kerran niin, että liikkurin sanoessa "käsky" käännyin palkkaamaan koiraa. Sivulle kutsuminen meni hyvin, ei korjattavaa.

Toisella kertaa kun lähestyin koiraa Kaapo meinas lähteä mukaan, mutta tässä ilmeisesti katselin sitä, joten virhe tuli ehkä siitä. Otettiin uudelleen ja nyt katse horisontissa ja Kaapo pysyi eikä ennakoinut. 

Kaukot oli sitten vähän vaikeampi juttu. Tähän täytyis keksiä joku juttu tai ehkä mun pitäis vaan ottaa se naksu esiin ja tehdä tarkempi kriteeri mitä haluan. Nythän Kaapo siis välillä nousee ma-is vaihdossa eteen ja välillä taakse(pitäis mennä taakse) ja is-sei-vaihdossa meni eteen kun pitäisi nousta taakse.

Inton treeniaiheina oli

luoksepäästävyys: Vaikea liike, Into tosi helposti murisee jos se ei halua, että sitä kosketaan. Jos pidän sen käskyn alla ja syötän sitä niin se luulee, että apuohjaaja vie sen makupalat ja se murisee varmasti. Nyt saatiin onnistunut suoritus kun  vapautin sen ennen koskemista ja se sai mennä vähän vastaan. Ehkä jatkamme näin.

paikkamakuu: Otin Intolle taas tehtävän kun se on viimeaikoina ollut niin levoton eli pallo vähän matkan päähän Intosta. Oli rauhallisempi kuin viimeksi, mutta ei vieläkään omasta mielestä tarpeeksi rauhallinen. Nousi muuten istumaan heti alussa (tätä ei ole aikaisemin tehnyt), mutta meni kuitenkin maahan uudella käskyllä ja pysyi koko loppu makuun.

seuraamisen käännökset: Tetiin ensin paikallaan ja sitten liikkeessä. Käännöksissä ei sinällään mitään ongelmaa, Intolla on vaan todella tiivis perusasento ja lisäksi palkkaan sitä aivan liian eteen. Täytyis vähän skarpata, koska Tuija ei ollut ensimmäinen joka tuosta huomauttaa. Ja nyt se olisi vielä suhteelisen helppo korjata.

Kaukot: Tehtiin vähän alkeisharjoittelua ja saatiin ohjeeksi tehdä kotona rauhallisessa mielentilassa ja nenä kiinni namissa. Tämä siksi, että muuten Into hyppää maasta taaksepäin istumaan niin että se helposti liikkuu sen puolimetriä ilmassa. Nopeahan se on ja innokas, mutta ei ehkä ihan sitä mitä haetaan.

Huomenna mennään Kaapon kanssa Nokialle kisaamaan. Se on mennyt viimeaikoina niin hyvin aksaa, että on kiva lähteä. Ja koska vimeksi tuli se tupla niin mitään hirveitä tulostavoitteita ei ole.

Ja niin me saimme Kaapon valiokellon käyntiin.

Oltiin siis eilen Ylökk:n kisoissa ja hyvinhän siellä meni. Tuomarina oli Sari Mikkilä ja hän oli tehnyt mukavat radat, ei mitään liika vaikeeta pyöritystä vaan sopivasti vauhtipätkiä ja hallintaa.

Kaapo kävi pikkuisen ylikierroksilla ennen ekaa rataa (ulisi ja vinkui), mutta Kaapon ollessa kyseessä se on vaan hyvä juttu kun sillä on ollut tuon vireen noston kanssa ongelmaa (ei kylläkään aksassa, mutta ei se lisävire haittaa sielläkään).

Radalla Kaapo meni lujaa, mutta tarkasti. Mahtava tunne kun koira menee täysillä ja silti kuuntelee. Ja hieno tunne sekin, että on itse kokoajan kartalla, ohjaa oikein, oikeaan aikaan ja ei häiritse koiran suoritusta.

No, ei se ihan täydellisesti silti mennyt. Yhden hypyn paikkaa piti vähän hakea ja sitten seuraavalle hypylle oli ohjaus hiukan myöhässä. Mitään katastrofia siinä ei käynyt, mutta Kaapo vaan hyppäs hiukan eri suuntaan kun olin suunnitellut. Ja tästä seurasi tietysti turhaa ajanhaaskaamista.

A-kisasta kuitenkin 0 ratavirhettä, aika -10,92, 3. sija ja SERT-A!!

Tuomari sanoi palkintojenjaossa, että näytti ihan siltä kuin Kaapolla olis radalla ollut harjas selässä, että ilmeisesti Kaapo on mennyt siellä lohikäärmeenä.

B-radalla oli hauska alku hyppy, rengas ja suora putki peräkkäin ja sen jälkeen "täyskäännös" toiseen putkeen ja takaakierto. Harvemmin näkyy kolmosissa suoraa alkua, usein on vaan hirveetä pyöritystä ja hallintaa.

Radassa oli yksi vaikea kohta jossa ohjaajan liike vei kepeille, mutta piti ohjata poikittain oleva hyppy. Vaikea siis on koiralle joka pitää kepeistä ja irtoaa niille hyvin. Tässä tuli meille pientä sähläystä ja luulin jo, että tuomari antoi meille kiellon, joten en mennyt ihan niin asenteella loppuun kun muutoin olisin mennyt. Hyi minua!

Tuloksena kuitenkin nolla, aika -9,35 ja sij. 4.

Eli meidän ensimmäinen tupla!!

C-kisa oli hyppäri ja ohjaaja jo hiukan väsynyt. Kaapo livahti väärään päähän putkea ja siitä HYL, mutta muuten rata meni kivasti. Siis yleensä kolmas rata on ollut meille molemmille ihan liikaa ja sieltä on tullut rimoja yms. Mutta Kaapo jaksoi kuunnella tosi hyvin. Ohjaaja ei kyllä jaksanut ohjata, eli kumman tässä nyt olisi syytä sitten treenata..

Sitten vähän harmi juttuja. Into on saanut jostain silmätulehduksen, eilen aamulla oli vielä ihan ok, rähmi keltaista rähmää, mutta silmä oli auki. Illalla sitten olikin jo ihan punainen ja kutiseva. Käydään tänään näyttämässä sitä lääkärille, katsotaan mitä sieltä tulee tuomioksi.

Oltiin tuossa pari viikkoa Aasiassa lomailemassa ja keskiviikkona palattiin takaisin Suomeen.

Tänään kävin sitten hakemassa Inton kotiin Mäntysaloilta (Iso kiitos hoidosta!) ja mitä tekee tosiharrastaja?! No menee tietysti heti tokotreeneihin. :)

Ei olla koko kesänä tokoa treenattu, joten treenaamiseen nähden meni todella hyvin, ainakin Kaapon kanssa.

Kaapon ohjelmassa oli paikalla olot ja näiden lisäksi ohjattu ja tunnari.

Paikalla istumisessa ei mitään ongelmaa, oltiin aika lyhyt aika, koska osa treenaajista ei ollut ennen istumista ottanut, mutta tässä liikkeessä ei ole pitkään aikaan mitään ongelmaa ollutkaan joten riitti meille.

Paikkamakuussa myös hyvä treeni, kesto oli 3 min. Ongelmana ollut se, että Kaapo menee myös muiden käskystä maahan ja sehän ei sitten enää evl:ssä käy, mutta nyt ei edes nykinyt. Hyvä, hyvä Kaapo!

Ohjattua ei olla ennen juurikaan treenattu, joten aloitettiin rasioilla jossa yhdessä makupala. Kävin itse viemässä palkan ja rapistelin myösa muut purkit. Sitten houkuttelin Kaapon merkille selkä rasioihin päin ja siitä lähetys oikealle. Meni ihan hyvin, ohjaajan vain pitäis oppia, ettei käskytä koiraa silloin kun se ei keskity töihin.

Tunnari meni ihan todella mallikkaasti kun ajattelee miten paljon siinä on ollut ongelmia. Kapulat laitettiin riviin, Kaapo lähti ensimmäisellä käskyllä, teki rauhallisesti töitä ja toi oikean minulle. No, olihan siinä myös korjattavaa, meinasi ottaa väärän(eli koski siihen) eikä tuonut kapulaa käteen vaan irrotti ennen kun sain siitä otteen, mutta olen ihan super iloinen että teki niin hyvällä asenteella ja silti rauhassa.

Inton kanssa ei sitten mennytkään yhtä hyvin.

Paikkamakuussa (2 min) pysyi kyllä, mutta nyki ihan hirveästi ja oli aika levoton. Kentällä oli samaan aikaan myös toinen ryhmä joten otti siitä jonkin verran häiriötä. No, oltiin häiriö koirana myös tälle toiselle ryhmälle ja tehtiin heidän kanssa istuminen ja paikkamakuu. Sillä kertaa pysyi makuulla rauhallisemmin ja koko kaksi minuuttia ilman välipalkkausta. Istumisessa ei kyllä pysynyt vaan nousi kerran, mutta sitä ei olla ennen noin pitkää aikaa treenattukaan.

Omassa ryhmässä tehtiin alokasluokan hyppy, liikkeestä maahan ja luoksetulo.

Hyppy ei ollut yhtään hyvä, hyppäsi joko liian pitkälle josta sitten valui lähemmäs tai sitten meni pysäytys käskyllä istumaan. Ei saatu yhtään hyvää suoritusta. Tehtiin sitten lopuksi muutama toisto jossa palkka oli valmiiksi esteen takana, joten saatiin edes vahvistettua lyhyempää hyppyä. Harmittaa, koska tämä on ollut ihan ok liike.

Liikkeestä maahan ei kyllä sujunut yhtään sen paremmin. Seuraaminen oli todella ala-arvoista. Maahan käskyllä pysähtyi seisomaan. Kolmas kerta toden sanoo, eli saatiin sentäs yksi onnistunut suoritus.

Luoksetulo oli ihan ok. Loppuasento oli vino, mutta eipä olla sitä hirveästi vauhdista treenattukaan.

Kaiken kaikkiaan Into oli koko treenien ajan vähän muissa maailmoissa, en vaan tiedä johtuuko se siitä, että tuli vasta tänään hoidosta vai onko se kehittämässä jotain murkkuikää.

Maanantaina alkaisi sitten aksailut, vähän jännittää kun kyseessä on Inton eka ryhmätreenipaikka. :)

Oltiin taas pitkästä aikaa Inton kanssa paimentamassa Kaisalla.

Aloitettiin ensin jarrujen asennuksella eli teimme poispäin ajoa. Kriteerinä oli se, että käskystä pitää pysähtyä ja jos ei jarru toimi niin ajetaan penikka painella lähtöpisteeseen.

Pienen muistuttelun jälkeen se maltti sieltä löytyi ja päästiin harjoittelemaan tasapainokuljetusta.  Kyllä Into vieläkin tekee syöksyjä kohti lampaita ja kovasti haluais juoksuttaa niitä pitkin aitausta, mutta huomattavasti hallitumpaa meno oli alkuperäiseen verrattuna.

Paimennuksen jälkeen mentiin morjestamaan Erjaa ja Tapsaa. Mia ja Maijakin oli tullut vierailulle, joten meillä oli oikea kelpikokoontuminen, 8 kelpietä.

Into tuli yllättävän hyvin toimeen kaikkien kanssa, eikä muutenkaan mitään suurempaa rähinää saatu aikaiseksi. Inton mielestä oli vaan hurjan kivaa ärsyttää naisia, kun niistä sai reaktioita aikaiseksi (eli ärinää), mutta sai se tosin Ansankin hetkeksi lämpenemään.

Oli kyllä kiva nähdä ja jutskata, nyt vaan innolla odotellaan kennelleiriä!

Tiedän, ettei Inton tarvitse vielä tämän ikäisenä osata mitään agilityssa ja oikeasti Into osaa tosi paljon asioita joita sen ei vielä tarvitsisi osata. Mutta silti tämän päivän treenien jälkeen tuli sellainen olo, että agility on aivan toivotonta tuon kanssa.

Ensinnäkin, esteiden alittaminen. Tämä on ihan tyypillinen ongelma nuoren paimenen kanssa, mutta Into alittaa lähes minkä kokoisen esteen tahansa, täysillä, hyppää mun kohdalla ilmaan ja nappaa mua kädestä, laskeutuu ja jatkaa juoksua. Kun sitten kieltää nappaamisen ja yrittää rauhoittaa tilanteen, pikkukelpi senkun nostaa kierroksia ja alkaa hepuloida.

No, sitten toinen hyppyesteeseen liittyvä ongelma.

Intolla on maailman surkein hyppytekniikka. Se ei yhtään keskity esteeseen vaan ponnistaa mistä vaan ihan sama lentääkö rima vai räjäytetäänkö siinä samalla koko este tuusannuuskaksi.

Ja asiaa ei yhtään helpota se, että puolet ajasta mua naurattaa tuo sen hölmöily, joten en ole ihan kauhean uskottava komentaessani sitä.

Me ei ikinä päästä tätä menoa kisaamaan, puhumattakaan, että saatais sieltä jotain tuloksia… Huoh..

Tarvittais kyllä jonkun hyvän kouluttajan neuvoja, täältä päin on niitä vain vähän vaikea saada.

Ja tavoitteena siis BH-koe.

Kesän ensimmäiset tottisharkat oli tänään, tai oikeastaan ne alkoi jo viime viikolla, mutta mä en sinne silloin vielä ehtinyt.

Otettiin aluksi perusasentoa ja kontaktia, niin että koira pysyy kontaktissa kun kouluttaja leikkii tuomaria ja tulee kättelemään.

Kontaktissa ei meillä ollut mitään ongelmaa, Intolla oli vaan valmiiksi kierrokset vähän liian korkealla, eikä se olis millään malttanut pysyä paikoillaan. Perusasennossa oli hiukan liian edessä ja istuu todella helposti takajalat vinksallaan, täytyy tähän kiinnittää enemmän huomiota.

No, siitä sitten mentiin paikkamakuuseen, Into pysyi kyllä paikallaan makuulla koko ajan (yllättävää, kesti nimittäin aika kauan, palkkasin tosin välillä), mutta että osaakin venkuroida siinä. Pää pyörii koko ajan, välillä vaihdetaan lonkka-asentoon, välillä venytellään, haistellaan maata jne. Tuohon täytyy myös puuttua, ilmeisesti täytyy vaan opettaa sille, että paikkamakuussa ei tehdä mitään.

Sitten otettiin yksilöliikkeenä seuraamista. Into seuraa ihan hyvin muutamia askeleita, mutta pudottaa pidemmässä pätkässä/häiriössä helposti kontaktin.

Kokeiltiin sitten korjata sitä antamalla hihnapakote heti kontaktin pudotessa ja korjaamisesta välitön palkka. Ja itse asiassa se toimi tosi hyvin, Into ei paineistu tuollaisesta pakotteesta ja korjaa välittömästi kontaktin, saatiin tosi kiva pätkä seuraamista.

Itsekseni tässä mietin, jos ottais tuohon vielä naksu, eli korjauksesta naks, palkka.

Tämä siksi, että muuten tuo palkka tulee helposti hiukan viiveellä, naksulla sais vielä nopeammin merkattua oikean toiminnon.

Ja nyt kaikki naksutin kouluttajat luo murhaavia katseita minuun kun eihän kukaan voi käyttää naksutinta ja pakotetta samassa treenissä. Hyi minua!

Mä olen vihdoinkin pikkuhiljaa taas herännyt ja saanut itseäni niskasta kiinni.

Meillä on nyt viimeiset pari kuukautta ollut aikamoista hiljaiseloa treenien suhteen, joten päivityksetkin on joteskin jäänyt.

No, ollaan me nyt jotain tietysti tehty.

Into kävi maaliskuussa pari kertaa paimentelemassa, hyvä paimen siitä vielä tulee, kunhan saadaan hallinta vaan kuntoon. Into kun ei oo mitenkään herkkä niin pikkuisen täytyy siellä aina keskustella siitä kenen ehdoilla niitä lampaita paimennetaan. J

Hauska se silti on. Jos sille joutuu kovalla paineella jonkun asian viemään läpi, niin se ei mitenkään lukkiudu siitä vaan alkaa mielistellä ja tarjoaa esim. ihan hullun hyvää seuraamista.

Ja paimennuksesta on ollut myös se hyvä puoli, että Kaisa sai mun silmät auki ja tajusin, että meidän paikkamakuu/hallinta ongelmat on täysin musta itsestä kiinni. Mä kun olen aina ajatellut, ettei Into pysty keskittymään, mutta Kaisan sanoin Into ei halua.

Tästä sitten seurasi muutama fyysisesti rajun näköinen keskustelu sitä, että ollaanko me paikalla vai ei ja tadaa paikkamakuu ongelma on lähes ratkaistu, hallinta ongelmat ratkaistu ja me ollaan saatu tokossa kuvioihin myös rauhoittuminen, eli Into pystyy rennosti makaamaan ja seuraamaan kun muut treenaa. Mun täytyy vaan olla ihan hirveän mustavalkoinen kaiken suhteen ja se on vähän raskasta välillä, mutta koska siitä on selvästi apua, niin täytyy jatkaa.

No, kyllähän sillä vieläkin on kaikkea pientä ongelmaa, nosti esimerkiksi koipea mun housuille ennen toko treenien alkua, en muista, että kukaan toinen koira olis koskaan ikinä kussut mun housuille. Ja juu, sai siitä ihan kunnon palautteen.

Ihanaa tällainen murkku. Inton olis voinut nimetä Napoleoniksi, tuollainen rimpula jolla on kauhea halu hallita koko maailmaa.

Ja tällaisen päivityksen jälkeen on sopiva kysyä, ei kukaan haluais ottaa sitä hoitoon elokuussa kahdeksi viikoksi? ;)